torstai, 19. tammikuu 2006

Shrek Soundrack

Tällä hetkellä minulla on menossa vaihe, jolloin voisin kuunnella Shrekin soundtrackia ihan kuinka paljon tahansa. Jotenkin sillä olevat kappaleet antavat vähän kaikkea ja kuvaavat elämää laidasta laitaan. Kappaleet sisältävät romantiikkaa, ihastumista, syvää rakkautta, pettynyttä rakkautta, elämänohjeita ja julmia elämän tosiasioita. Jotenkin ne vain loksahtaa omaan elämääni, tuntuu siltä ainakin. Ei tietenkään kaikkien kappaleiden kaikki sanat tietenkään osu, mutta jokaisesta löytyy jotain.

"I wanna stay home today, don't wanna go out... Don't want no company, no way!" Laulun sanat ovat osa minua, ihan arkipäivääni. Vaadin säännöllisesti omaa rauhaa, yksinäisyyttä, aikaa ihan vain itselleni.

I'm a believer on jotenkin kuin osa menneisyyttäni, joskus aikoinani tosiaan luulin, etten koskaan löytäisi ketään, joka olisi minusta kiinnostunut, joka voisi minuun rakastua. Mutta tässä sitä ollaan, 13:tta vuotta aviossa.

Like Wow! omalta osaltaan kuvaa minun toiveitani, unelmiani. Haluaisin pitkästä aikaa tuntea kappaleen kuvaileman tunteen kun on vasta ihastunut johonkin ja pelkästään hänen läheisyytensä saa aikaan uskomattomia tuntemuksia.

It is you on myös oman romanttisen luonteeni salaisia haaveita, täydellinen rakkaustarina, kun vihdoin sydän tuntee löytäneensä kodin.

Best Years Of Our Lives on myös sellaista vastarakastumisen huumaa, kun haluaa olla joka ikisen hetken toisen seurassa. Myöskin kappale on mukavan meneväinen, pidän sen rytmistä kovasti.

Bad Reputation kuvaa - vaikkakin kovasti liioitellusti - sitä miten haluaisin suhtautua ihmisten mielipiteisiin. Niillä ei saisi olla merkitystä sen kannalta miten itseään tulkitsee, miltä itsestä tuntuu. Valitettavasti en laulun kuvaamaa "ihannetilaa" varmaan koskaan onnistu saavuttamaan.

My Beloved Monster on jotenkin riipaiseva. On aina heitäkin olemassa jotka eivät välitä ihmisen ulkokuoresta, vaikka näyttäisi kuinka "hirviöltä", niin silti voi olla rakastettu. Kuitenkin maailma on pääosin äärettömän "julma" ja ulkonäkökeskeinen.

You Belong to Me on kovin tunnelmallinen ja haikea sävyltään, mutta siinä kappaleessa mua häiritsee että mies laulaa naiselle: "Älä unohda että kuulut minulle!" Ehkä otan sen liian sananmukaisesti, mutta jotenkin se kuvastaa mustasukkaisuutta ja omistuksenhalua. Taitaa olla soundtrackilta ainut kappale, josta en välttämättä koskaan hirveästi tule juuri sanojen takaa aistittavan sanoman takia tule kovasti pitämään.

"Didn't make sense not to live for fun, your brain gets smart but your head gets dumb." Hyvä elämänohje. Elämässä täytyy olla huviakin, ei saa olla pelkkää työtä ja velvollisuuksia. Myöskin Allstar kuvaa hyvin sitä, että pitäisi tavoitella elämässä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa, pitäisi uskaltaa ottaa riskejä ja vain siten saattaa löytää täydellisen onnen.

Hallelujah kertoo taas parisuhteen mahsollisesta nurjasta puolesta, kuinka pahimmillaan toinen voi tukahduttaa toisen, ja kuinka ajan myötä suhde voi muodostua ahdistavaksi ja rajoittavaksi. Katkeran sävyinen laulu. Saa miettimään ja tutkailemaan omaa parisuhdetta: en kai vain itse aiheuta vastaavaa kahlitsevaa ja katkeroittavaa olotilaa.

"I'm on my way from misery to happiness today." Jotain tavoiteltavaa, hyvä motto elämälle. Sanoituksen ja sen sanoman lisäksi minuun myös osuu ja uppoaa ihana skottimurre millä se lauletaan.

torstai, 19. tammikuu 2006

24 - 4. kausi - ensimmäiset 6 tuntia

Noniin, olisiko jo aika käsitellä 24:ää. Ensimmäisen tunnin jälkeen jo piti kirjoittaa sanaseni, mutta en saanut tarpeeksi irti. Nyt vasta tuntuu siltä, että siitä voisi olla jotain sanottavaa. Tapahtumat ovat sopivasti lähteneet rullaamaan, juonet avautumaan ja hahmot tulleet tutuiksi. Tuttu kärsimättömyys on omalla kohdallani nostanut päätään: "Tulis jo seuraava jakso!" (Fiksu veto maikkarilta näyttää kaksi jaksoa viikossa, ei tarvitse kokonaista viikkoa kärvistellä ja odottaa.)

En tiedä mikä Chloessa oikein on, mutta en ole koskaan oikein pitänyt hänestä. Vaikka hänellä sydän onkin kohdallaan, niin jokin siinä ärsyttää - ehkä se hapan ilme naamalla ja töykeä asenne. No, ainakin näyttää siltä, ettei häntä tarvitse enää tällä kaudella katsellakaan - tai koska sitä tietää.

Driscoll taas ei aluksi tuntunut ottavan kuuleviin korviinsa mitään järkeviä ja tärkeitä asioita. Näytti kuin olisi ollut jotain pahastikin hampaankolossa mitä tulee Jackiin.Tuli kuitenkin vihdoin järkiinsä.

Arazin perhe on oma mielenkiintoinen sivujuonteensa. Mielenkiinnolla seuraan, miten suurta osaa Behrooz vielä näyttelee asioiden kulussa, antaako hän mahdollisesti ilmi perheensä. Entä ilmoittaako Behroozin tyttöystävän äiti tyttärensä kadonneeksi kuinka pian.

24:ssä on aina ollut hyvää lähes jatkuva toiminta ja tapahtumien rinnakkainen seuraaminen eri tahoilta. Myös yllätyksellisyys on suuri valtti. Kolmannellakin kaudella petturiksi luultu mies olikin oikealla puolella kokoajan. Suurella mielenkiinnolla odotan mitä uutta ja yllättävää tulevat jaksot tuovat tullessaan. Maikkarin 24:n sivuja vilkuiltuani huomaan ainakin että vanhoja tuttuja henkilöhahmoja ilmeisesti astuu kuvaan jossain vaiheessa, mutta kuinka pian? Helpostihan sen saisi selville jos haluaisi, mutta kun en halua.

keskiviikko, 18. tammikuu 2006

Kreikkalainen naimakauppa

Elokuva on ollut meillä jo jostain viime syksystä, odottanut katsomista, ja usein sen olen ohittanut ajatuksella "juuri nyt ei se huvita" kun on etsinyt jotain mitä katsoa. Toissailtana katsoimme sen vihdoin. Kannatti - siis miksiköhän olen sitä näin kauan pantannut. Elokuva oli hauska, erilainen kuin monet muut romanttiset komediat. Suuren suvun ja kulttuurin paineet antoivat koko elokuvalle oman mausteensa. Villistä Pohjolasta tuttu John Corbett on myös jotenkin niin herttainen ja hellyyttävä. Komeaksi en kehuisi.

Elokuvassa oli myös muutamia hyvin mieleen painuvia lausahduksia, mikä mielestäni on elokuvassa hyvä ominaisuus. Esimerkiksi kun äiti ja tytär puhuvat isän järkkymättömästä mielestä ja siitä, että isä sanoo olevansa "perheen pää" joka määrää. Äiti sanoo mielestäni aika osuvasti, että vaikka mies on pää niin nainen on kaula joka voi kääntää sen pään ihan mihin suuntaan haluaa. Toinen hauska ja mieleenpainuva sutkautus oli, kun Toulan tädille selvisi että Ian ei syö lihaa. "Mitä tarkoitat ei syö lihaa! - Noh, laitan lammasta."

maanantai, 16. tammikuu 2006

Kuinka hukata kundi 10 päivässä

Eilinen nelosen leffa tuli siis katsottua. Ja ihan hyvä maku siitä jäi, ei huono ollenkaan. Tosin kyllä ennalta-arvattava. Kuinkahan monessa muussa romanttisessa komediassa on kantavana ajatuksena samankaltainen juoni: kaikki on aluksi vain vedonlyöntiä, työtä tms. mutta lopulta rakastutaan oikeasti, karu totuus paljastuu, toinen suuttuu ja jättää ja kuitenkin lopussa palaavat onnellisesti yhteen? Näin suoralta kädeltä muistan ainakin yhden lähes samanlaisen juonen. Taisi olla elokuva nimeltään "Never Been Kissed".

Silti, nauraa ja päivitellä sai sekä pääsi huokailemaan itsekseen rakastumisen ihanuutta. Kyllä, olen toivoton romantikko.

perjantai, 13. tammikuu 2006

Kaksoisolennot

Tänään sen huomasin, juuri vähän aikaa sitten. Televisiosta tuli Apinoiden planeetan mainos, ja pääosaa esittävä mies katsoi vakavalla tuimalla ilmeellä kameraan. Ei hemmetti, toihan on ihan sen Soneran mainoksissa, ekassa Suomen Robinsonissa ja monissa elokuvissa olleen miehen näköinen!! Kummankaan nimeä en siltä istumalta muistanut. Mutta ei se ole ongelma eikä mikään. IMDb vaan käyttöön. Sieltä selvisi pian, että uusimman Apinoiden planeetan pääosaa esitti Mark Wahlberg ja että Kivenpyörittäjän kylässä oli mukana Jarmo Mäkinen. Selailin kumpienkin kuvia (Markin IMDbssä ja Jarmon Googlessa), enkä päässyt yli enkä ympäri, minun silmissäni heissä on paljon samaa ulkonäössä.

Olenko ainut jonka mielestä he ovat "kuin kaksi marjaa"?