Kuuntelen parhaillani kyseistä levyä, valitettavan pitkän tauon jälkeen. Vaikka pidän musiikista, vaikka sen kuuntelu on minulle tärkeä osa elämää, joskus saattaa vierähtää viikkoja, etten kuuntele mitään omasta aloitteestani. Tokihan musiikkia kuulee televisiossa tai jos lapset kuuntelevat jotain, eli ei sitä nyt koskaan viikkoja vierähdä ilmaan minkäännäköisiä musiikillisia virikkeitä.

Alumiinitähtiä en vielä oikein pysty kuuntelemaan ihan pelkkänä taustamusiikkina, sitä täytyy pysähtyä paikoitellen kuuntelemaan oikein kunnolla, mielellään silmät kiinni ja mukana laulaen. Mitään huonoa sanottavaa en levystä keksimälläkään keksi. Jokainen kappale kasvaa jokaisella kuuntelukerralla enemmän osaksi minua. Paikoillaan on lähes mahdoton myös olla, vähintäänkin tekee mieli huojua musiikin mukana tai iskea jalalla tahtia.

Levy saa sisälläni aikaan tunteita, joita en täysin pysty kuvailemaan. Tulee lämmin ja hyvä olla, mutta samalla hieman kaihoisa, kaipaava olo.

Sanoitukset, ne ovat paikoitellen jotain aivan uskomattoman kaunista. Yksi lempikatkelmistani, jota tyttärenikin jo laulelee välillä kanssani on: "Tule halki hallasoiden, vie mut varjoon vaahteroiden, sinetiksi minuun jää, anna elämääni jotain pysyvää."

"Tule, pyydän, valaise ja lämmitä mua niin, etten lainkaan kotiudu mä huoneisiini hyytäviin."  Kiitos Jani!