Elokuva on ollut meillä jo jostain viime syksystä, odottanut katsomista, ja usein sen olen ohittanut ajatuksella "juuri nyt ei se huvita" kun on etsinyt jotain mitä katsoa. Toissailtana katsoimme sen vihdoin. Kannatti - siis miksiköhän olen sitä näin kauan pantannut. Elokuva oli hauska, erilainen kuin monet muut romanttiset komediat. Suuren suvun ja kulttuurin paineet antoivat koko elokuvalle oman mausteensa. Villistä Pohjolasta tuttu John Corbett on myös jotenkin niin herttainen ja hellyyttävä. Komeaksi en kehuisi.

Elokuvassa oli myös muutamia hyvin mieleen painuvia lausahduksia, mikä mielestäni on elokuvassa hyvä ominaisuus. Esimerkiksi kun äiti ja tytär puhuvat isän järkkymättömästä mielestä ja siitä, että isä sanoo olevansa "perheen pää" joka määrää. Äiti sanoo mielestäni aika osuvasti, että vaikka mies on pää niin nainen on kaula joka voi kääntää sen pään ihan mihin suuntaan haluaa. Toinen hauska ja mieleenpainuva sutkautus oli, kun Toulan tädille selvisi että Ian ei syö lihaa. "Mitä tarkoitat ei syö lihaa! - Noh, laitan lammasta."